Condus järjesti pari viikkoa sitten Iso Pyörä-keskustelutilaisuuden, jossa opiskelijat pääsivät keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia tulevasta tutkintouudistuksesta. Tarkoituksena oli pitää tapahtuman kynnys mahdollisimman matalana ja vapaana koulutuspolitiikkajargonista. Paikalle sai tulla ihan ilman mitään esitietoja aiheesta, vaikka vain kertomaan, mikä omissa opinnoissa motivoi kaikista eniten. Olikin mukava huomata, että paikalle saapui edustaja lähes jokaisesta oppiaineesta. Näiden ajatusten pohjalta hahmoteltiin jonkinlaista yhteenvetoa siitä, millä fiiliksillä opiskelijat ovat menossa tutkintouudistukseen, ja mitä ajatuksia johtoryhmäedustajamme voivat välittää eteenpäin.

Tilaisuudessa pohdittiin ensin kolmea kysymystä oppiainekohtaisesti ryhmissä, ja sen jälkeen käytiin yhteinen purkukeskustelu. Nämä kolme kysymystä olivat:

• Mikä on tärkeää oman työllistymisen kannalta?
• Mikä on parasta just nyt opinnoissa?
• Mitä opintoja voisi yhdistää muiden oppiaineiden kanssa?

Halusimme, että kysymykset olisivat mahdollisimman helposti lähestyttäviä, ja että niihin voi vastata, vaikka ei olisikaan aivan täysin perillä siitä, mitä Isolle Pyörälle kuuluu juuri nyt. Tästä syystä päätimme keskittyä nimenomaan työllistymiseen, siihen mikä opinnoissa motivoi, ja siihen minkälaisia yhteisiä sisältöjä opiskelijat näkisivät tulevaisuudessa opiskelevansa uudessa tutkinto-ohjelmassa. Mielestämme on todella tärkeää varmistaa, että tulevaisuudessakin tiedekunnastamme valmistuvat ovat motivoituneita ja kilpailukykyisiä työnhakijoita. Opintojen sujumiseen vaikuttaa aivan valtavasti opiskelumotivaatio, joka taas taas syntyy parhaiten siitä, että opinnot tuntuvat mielekkäiltä. Yhteisiä opintoja mietittäessä on tärkeää, että opintojen yhteisyydelle on jokin muukin peruste, kuin se, että on vain pakko yhdistää. Näistä syistä valitsimme keskustelun pohjaksi juuri nämä kolme kysymystä.

Työllistymisen kannalta kolme asiaa tuntuivat nousevan melko vahvasti keskiöön. Nämä olivat työharjoittelujen rooli opinnoissa, mahdollisuus suorittaa monipuolisesti erilaisia sivuaineita ja vahva teoreettinen ja tieteellinen pohja, jonka pohjalle opinnot rakentuvat. Toki jokaisella oppiaineella oli omia näkökulmia työllistymiskysymykseen, mutta nämä kolme seikkaa tuntuivat yhdistävän lähes kaikkia. Näiden lisäksi työllistymiseen tuntui vaikuttavan muun muassa oma ammatti-identiteetti ja usko omaan asiantuntijuuteen sekä työelämään valmentavat kurssit. Kaiken kaikkiaan keskustelusta tuntui välittyvän sellainen kuva, että työllisyystilanne tuntuu olevan melko hyvä. Tutkintouudistuksen yhteydessä onkin pidettävä tarkkaan huolta, että myös jatkossa opiskelijat kokevat valmistuvansa tutkinnosta, joka on kilpailukykyinen työmarkkinoilla.

Toisen kysymyksen siitä, mikä on parasta opinnoissa juuri nyt, synnyttämä keskustelu liikkui melko pitkälti samoissa teemoissa. Akateeminen vapaus, monipuoliset opinnot ja vahva teoreettinen pohja tuntuvat motivoivan opiskelijoita kaikissa oppiainessa. Opetuksen taso koettiin pääsääntöisesti hyväksi, ja esimerkiksi hyvin ohjattuja harjoitteluja kiiteltiin. Myös kriittisyys ja yhteiskunnalliset teemat saivat monipuolisesti kiitosta ja niitä toivottiin jatkossa lisää. Etenkin kotitalous- ja käsityötieteen puolella hyvänä koettiin pienet ryhmäkoot, joiden ansiosta opetus tuntuu yksilöllisemmältä. Yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat taas kiittelivät hyviä painopistealueita ja tieteilijänäkökulmaa. Yleisesti oman alan identiteetti ja erityisyys koettiin vahvuutena ja motivoivana tekijänä, lieneekin syytä pohtia tarkkaan, miten tämä identiteetti saadaan säilytettyä entisellään yhteisessä ohjelmassa.

Mahdollisia yhteisiä opintoja mietittäessä esiin nousicat etenkin menetelmäopinnot, kasvatustieteen perusopinnot ja teemapohjaiset seminaarit nykyisten oppiainekohtaisten seminaarien rinnalle. Myös yleiset ryhmässä toimimiseen ja ryhmänhallinnan taitoihin valmentavat sisällöt koettiin sellaisiksi, jotka yhdistävät lähes kaikkia tulevan koulutusohjelman opiskelijoita. Yhteisiin opinotoihin liittyen pidettiin tärkeänä pitää mielessä, että yhteisissä opinnoissa tulisi edelleen pitää mukana oppiaineiden omat näkökulmat. Näin yhteisissä opinnoissa pääsisi vaihtamaan ajatuksia muiden oppiaineiden opiskelijoiden kanssa, eikä kaikille tarjottaisi vain yhtä ja samaa tapaa katsoa asioita.

Tutkintouudistukseen tunnutaan yleisesti suhtautuvan varovaisen positiivisesti. Kunhan vain työelämäaspekti ja tutkinnon kilpailukykyisyys pidetään mielessä, ja ymmärretään, että oppiaineiden monipuolisuus ja erilaisuus on rikkaus, josta tulee pitää kiinni, tutkintouudistuksella voidaan parhaassa tapauksessa rikkoa näkymättömiä muureja oppiaineiden välillä ja tarjota entistä monipuolisemmin erilaisia opintopolkuja tiedekunnan opiskelijoille.