Condus ry

Kirjoittajat: Jussi Järvinen, Tommi Mäki & Jouni Vainio

Lyhyesti. Käyttiksessä perustettiin kaksi työryhmää ideoimaan Ison Pöyrän mukaisia kandi- ja maisteriohjelmia. Työryhmät tuottivat yhteensä kolme erilaista mallia ja joukon maisteriohjelmaideoita. Lisäksi kasvatuspsykologian opiskelijoiden ryhmä tuotti oman ideansa koulutuksista. Malleissa koulutuksien määrä on nykyistä pienempi, mutta valinnisuutta ja koulutusten välistä yhteistyötä olisi nykyistä enemmän. Seuraavaksi tulevista koulutusohjelmista Keskustellaan Iso Pyörä Pop Up 2:ssa  Minerva-torilla maanantaina 30.11. klo 13-15.

Ehdotuksia työstäneet ryhmät

Tiedekunnan ensimmäisten Iso Pyörä -työryhmien ideoinnin tuotokset on julkistettu. Ideointia varten perustettiin dekaanin päätöksellä työryhmät ja Condus rekrytoi näihin ryhmiin opiskelijaedustajat. Työryhmät työstivät ehdotuksiaan marraskuun alusta aina 13.11. saakka, minkä aikana ryhmä 1 kerkesi tavata kahdesti ja ryhmä 2 yhden kerran. Lisäksi kasvatuspsykologian  opiskelijoiden ryhmä tuotti oman mallinsa.

Työryhmien reunaehdot olivat seuraavanlaiset:
– hakukohteiden määrä nykyistä pienempi
– vähintään 40 opiskelijaa / hakukohde
– selkeä kolmiportaisuus kandi, maisteri, tohtori
– opettajaprofessioiden pätevöitymisehdot

Ryhmien aikaansaannokset

Työryhmä 1

Työryhmän keskittyi ensin perusteellisesti koulutusohjelmine reunaehtoihin ja työryhmän tehtävän tarkentamiseen, minkä jälkeen ryhmän jäsenet toivat keskusteluun omia ideoitaan ja ajatuksiaan. Tärkeäksi teemaksi nousi opiskelijan valinnan vapaus opintosuunnista riippumatta. Hakukohteiden problematiikka nousi vahvasti esille etenkin professiokoulutuksissa, joille pätevyysvaatimukset asettavat reunaehtoja. Luokanopettajakoulutuksen hakupaine aiheuttaa suurta huolta siitä, miten hakukohteet tulisi määrittää ja kuka pääsee opiskelemaan mihinkin koulutusohjelmaan.

Työryhmä oli yksimielinen siitä, että yhteisiä opintoja tulee järjestää enemmän kuin nyt, ja opintojen koostamista eri sisältöalueiden opintomoduuleista pidettiin hyvänä mallina, joka samalla lisäisi opintojen valinnaisuutta. Ruotsinkielisiä koulutuksia yritettiin saada kulkemaan rinnan suomenkielisten ohjelmien kanssa, jotta opiskelijalla olisi mahdollisuus valita kotimaisten kielten väliltä. Haasteena ovat kuitenkin pääsykokeen kieli, tutkintojen sisältöjen erot, yhteistyön hankaluus Åbo Akademin kanssa sekä ulkopuolinen rahoitus.

Keskusteluissa otettiin myös kantaa aineenopettajakoulutuksen järjestämiseen. Koettiin että opettajuuteen kasvuun ja opettajan identiteetin rakentumiseen voitaisiin paremmin vaikuttaa, jos opettajan pedagogiset voitaisiin tarjota hajautetusti kandi-, ja maisterivaiheissa. 

Malli A

Mallissa on kaksi kandiohjelmaa: Oppimistutkimuksen kandiohjelma, jossa painotus kasvatuspsykologiaan ja erityispedagogiikkaan, ja Yhteiskunnallisen kasvatustieteen kandiohjelma, jossa painotetaan kasvatuksen historiaa, järjestelmiä ja politiikkaa. Molemmissa ohjelmissa on opettajuuteen ja asiantuntijuuteen tähtääviä opintosuuntia. Kotitalous- ja käsityötieteet voisivat sisältyä näihin ohjelmiin opintosuuntana tai muodostaa kolmannen kandiohjelman teemanaan tekijyys. Ruotsinkieliset ohjelmat olisivat myös joko opintosuuntina tai kokonaan omana kandiohjelmanaan. Vaihtoehtoisesti opettaja tai tutkijalinjoille valikoiduttaisiin joko vuoden opiskelun jälkeen tai vasta maisterivaiheessa, kanditutkinto sisältäisi tällöin pedagogisia opintoja kaikille. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä olisi hyötyä siitä että valmistuneet tuntevat monipuolisesti kasvatuksellista toimialaa. Myös asiantuntijatehtävissä opettajaopinnoista on etua.

Malli B

Hakukohteita olisi neljä: lastentarhaopettajakoulutus, luokanopettajakoulutus, kasvatustieteet ja kotitalous-käsityötiede. Ruotsinkieliset koulutusohjelmat voisivat muodostaa viidennen kandiohjelman, jos ne päätetään järjestää erikseen. Kotitalous-käsityötiede voisi sisältää myös erityispedagogiikan opintoja. Kasvatustieteet sisältäisivät asiantuntijalinjat ja mahdollisesti erityispedagogiikan. Opiskelijan tutkinto varmistuisi sisäänpääsyn jälkeen. Maisteriohjelmiin oli tässä mallissa hahmoteltu erityispedagogiikan, kasvatustieteen (LO), kasvatustiede + ped., KO-KÄ, mahdollisesti ruotsinkieliset sekä aineenopettajan maisteriohjelmat. Tässäkin mallissa toteutuisi kuitenkin modulaarisuus ja opiskelija voisi rakentaa omaa asiantuntijuuttaan sillä mitä opintoja hän valitsee.

 

Lisäksi hahmottelimme ideoita maisteriohjelmien teemoiksi, joista kasvatustieteiden opiskelijalla voisi olla mahdollisuus valmistua maisteriksi. Ajattelimme myös että maisteriohjelmat tehtäisiin monitieteisesti yli oppiaine-/tiedekunta-/kampus-/jopa yliopistorajojen. Näistä ajatuksista villeimmissä on mukana kognitiotieteitä ja yliopistopedagogiikkaa.

Maisteriohjelmien teemoihin voisi myös sisältyä opettajan pätevyyden tuottavia opintoja ja näin kentälle saataisiin aivan uudenlaisia poikkitieteellisiä opettajia, asiantuntijoita ja tutkijoita.

Työryhmä 2

Toinen työryhmä keskusteli yhteensä viidestä etukäteen valmistellusta ehdotuksesta, joista neljä oli keskeisiltä osin keskenään yhtenäisiä. Keskustelun jälkeen ryhmä päätyi valitsemaan yhden malleista jatkokehittelyyn ja teki siitä kaksi eri versiota. Valitussa pohjamallissa oli paitsi selkeät kandiohjelmat, myös hyvin mietityt maisteriohjelmat sekä reitit kandien ja maisterien välillä. Lisäksi kandikoulutuksia oli nykyistä vähemmän mutta ne olivat silti professioiden kannalta järkevät.

Mallin keskeiset erot nykyiseen kandivaiheessa ovat käsityö- ja kotitaloustieteiden yhdistäminen samaksi koulutukseksi sekä erityispedagogiikan koulutuksen “hajauttaminen” muihin koulutuksiin. Kässän ja köksän sisäänotto on alle 40 opiskelijaa, mikä tekee reunaehtojen mukaan koulutuksista yksistään liian pieniä.

Erityispedagogiikan osalta muutokset tarkoittaisivat sitä, että jokaisessa kandiohjelmassa voisi vapaasti lukea erityispedagogiikan sisältöjä osana opintoja. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden myös lukea itsensä erityisluokanopettajaksi tai erityislastentarhanopettajaksi.
Laaja-alaiseksi erityisopettajaksi voisi opiskella lukemalla “asiantuntijakandin” yleisen ja aikuiskasvatustieteen kandiohjelmassa. Kasvatustieteiden opetus ja oppiminen -painotus sisältäisi nykyistä enemmän kasvatuspsykologisia ja erityispedagogiikan sisältöjä. Näillä pohjatiedoilla opiskelija voisi hakeutua erityisopettajan maisteriohjelmaan, joka sisältäisi pedagogiset opinnot sekä tarvittavat erityispedagogiikan opinnot.

Lastentarhanopettajan ja luokanopettajakoulutukset pysyisivät ennallaan, eikä niitä työryhmän mielestä suuren kokonsa mukaan kannattaisi lähteä yhdistämään. Erona aiempaan olisi entistä vapaammin valittavat erityispedagogiikan opinnot ja mahdollisuus lukea erityisluokanopettajaksi tai erityislastentarhanopettajaksi hakeutumalla erityisopettajan maisteriohjelmaan.

Asiantuntijaksi voisi valmistua yleisen ja aikuiskasvatustieteen kandi- ja maisteriohjelmista. Suuntautumisvaihtoehtoja olisivat nykyiset (a) opetus ja oppiminen, (b) kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri, ja (c) työ, muutos ja innovaatio. Asiantuntijan kandiohjelmasta voisi lisäksi hakeutua opiskelemaan maisteriohjelmaan, jossa opiskeltavina sisältöinä olisi asiantuntijopintoja sekä pedagogiset opinnot. Tämä ohjelm olisi avoinna myös varhaiskasvatuksen kandiohjelman kautta. Muutenkin siirtymät kaikista kandiohjelmista eri maisteriohjelmiin pyrittäisiin tekemään mahdollisimman vapaiksi. Tässä kuitenkin rajoitteena lähinnä luokan-, käsityö- ja kotitalousopettajien maisterikoulutukset.

Tämän ratkaisun pohjalta muodostettiin kaksi mallia, joista ensimmäisessä nykyiset ruotsinkieliset koulutukset eli Pedagogik ja BTLU sekä ensi lukuvuonna alkava HSLU (ruots. luokanopettajankoulutus) toimisivat yhdessä vastaavien suomenkielisten koulutusten kanssa omilla hakukiintiöillään. Toisessa mallissa ne muodostaisivat oman koulutuskokonaisuutensa.

Kasvatuspsykologian opiskelijaryhmä

Ryhmä ideoi mallin, jossa on kolme kandiohjelmaa: lastentarhaopettajakoulutus, kasvatustiede ja oppimistutkimus, sekä Makers (kotitalous- ja käsityötiede). Ohjelmilla olisi paljon yhteisiä opintoja (mm. perusopintoja ja yleisiä opintoja) ja valinnaisuutta. Kasvatustieteen opnnoissa luokanopettaja- ja asiantuntijalinjoille erikoistuminen alkaisi ensimmäisen vuoden jälkeen. Maisteriohjelmia olisi runsaasti: varhaiskasvatus, erityisopettajakoulutus, yleinen ja aikuiskasvatustiede, kasvatuspsykologian asiantuntija- ja tutkijalinja, erityispedagogiikan asiantuntija- ja tutkijalinja, Makers, sekä luokanopettajankoulutuksen maisteriohjelmat kasvatustiede ja kasvatuspsykologia pääaineina.

Kuinkas sitten käykään?

Koska aikataulu menee hyvin tiukaksi, tiedekunta on päättänyt olla muodostamatta enempiä työryhmiä tämän vuoden puolella. 10.12. Tiedekuntien tulee toimittaa omat ehdotuksensa opintoasiainneuvostolle, joka toimii yliopistotasolla Iso Pyörä -hankkeesta vastuussa olevana ryhmänä. Neuvostoa johtaa vararehtori Keijo Hämäläinen. Työryhmien edellä esiteltyjä malleja käytetään ohjausryhmän työskentelyn tukena.

Tiedekuntaneuvosto keskusteli työryhmien ehdotuksista kokouksessaan 24.11. Seuraava kokous on 8.12. Näiden kokousten linjauksia ja asiasisältöä pyritään tuomaan esille tässä blogissa, mutta myös opintotoimikunnan kokouksissa. Paras mahdollisuus vaikuttaa on seuraava Iso Pyörä Pop Up, joka on kaikille avoin tilaisuus Minerva-Torilla maanantaina 30.11. klo 13-15. On myöskin vielä avoinna, että perustetaanko ensi vuonna uusia työryhmiä, jonne rekrytään taas opiskelijaedustusta. Opiskelijoiden puolelta tahto ja tarve osallistumiseen lienevät tämän blogin lukijoille oikein selkeät.

Lähteet:
https://flamma.helsinki.fi/portal/units/kaytt?_nfpb=true&_pageLabel=P12204922591381402588583&contentId=HY347048&placeId=HY302857&lang=fi 23.11.2015